Tämä blogi on tullut toistaiseksi tiensä päähän ja jää nyt tähän.

Kun tämä ei ole ainoa blogi jota kirjoitan niin ajan kiristyessä on jostain tingittävä.

Kiitos lukijoille!

Mikäli kuitenkin haluat pysyä menossa mukana siirry osoitteeseen www.parsonien.vuodatus.net

38179

Susan muistolle

*****************

On vain kolme ääretöntä asiaa; taivas tähtineen, meri pisaroineen ja sydän kyynelineen.

Vaikka pimeys estääkin meitä näkemästä puita ja kukkia silmillämme, se ei voi kätkeä sydäntemme rakkautta.

Elämän kiitävä keveys, hipaisee poskea, väreilee ja tuolla pinnan alla..... Pinnan alla vesi virtaa tietään. Maailma jatkaa menoaan. Elämä on tässä, kaikki vuodet ja tämä yksi ystävyyden hetki.

*****************

Aurinkoisen sunnuntain voi viettää näinkin

Ihana vapaa ja ihana vapaa viikonloppu, näitä osaa taas arvostaa pitkien työputkien jälkeen. Kuvatkin on tyyliä "vapaa" eli tilannetta, tilannetta.......

SC Kaanaa kävi räjäyttämässä pottia Metsämäen raviradalla SERT:n ja ROP:n merkeissä.

Vara-mamman Kino nappasi toisen sertinsä vaikka ajatukset olikin jo tulevassa sorsan metsästyksessä ja huumaavaan Diivan seurassa jota nyt kuitenkin saa vielä hetken odottaa.....

*Kino tulee ja helemat paukkuu*

*The Serti is mine, huomatkaa kieli*

Lego pieni pesusieni oli ROP vaikka mieliala kuumalla kentällä takapää turvonneena oli vähän haikea, ilman Rasmusta olisi varmaan ollut kurjaakin. Onneksi Best Buddy piti seuraa ihan viimeiseen asti.

Mahtavaa ellei jopa kerrassaan upeeta. Kuohari virtasi, makeat ja suolaiset hyppivät nälkäisiin suihin ja kaksi uutta valion omistajaa olivat kuin Naantalin auringot, syystäkin. Aina on aihetta juhlaan ja Turkkusen suunnalla harvase kerta.

*Näihin tunnelmiin*

*Popin Kuningatar*

*Pernon Queen valmistautuu*

ja tuloksena hyvin kiukkuinen emäntä.

Kaksi ihanaa hyvin käyttäytyvää parsonia flekseissä ja mamma fleksien toisessa päässä. Aamulenkki auringossa;) ilmapullo taskussa.

Vastaan tulee nuori äiti rotikan kanssa ja vauva ilm. rintarepussa (?) ja äitillä känny korvalla. Meillä tiukkeni hiukan fleksit ja ilmis tuli käteen, ohitus menee suht ok, pullosta lähtee ääntä ja koirista mutta ne tottelee aika nopeasti suihkeen käskyä. Rotikka jää vielä huutamaan kun ollaan metrin verran ohi. Mä olin melko tyytyväinen kunnes nuori äiti antaa palautteen mulle, siis mulle, oman koiransa huonosta käytöksestä.

Hän kun ei pysty pitämään koiraa kurissa jos vauva on mukana ja mun tarttis silloin tajuta väistää jo aikaisemmin eikä tulla vastaan. Vauvalle voi kuulemma käydä jotain.

Jaahas

Näinhän se meneekin.

Millään pahalla nuoreja äitejä eikä muitakaan äitejä kohtaan mutta ne joihin olen törmännyt ovat hallinneet sekä koiran / koirat että vauvan. Tosin niillä monella on parsoni;)

Eikä millään pahalla rotikoitakaan kohtaan. Tällekin on yritetty opettaa tapoja, ihan allekirjoittanutkin mutta tuloksetta. Toistojen puuttuminen ei opeta muuta kuin sen että se saa tehdä mitä vaan..... innolla ootan kun vauva kasvaa.

Ja syy siihen rintarepussa olemiseen on se että ao. rotikka suojelee vaunuja liikaa joten niiden kanssa täytyy olla koiraton.

Veikeetä.

Kaikesta huolimatta mua v*tutti vain se nuori äiti, ei muut. Onni on kaksi ihanaa parsonia

Mimmit lähti hyvään seuraan Naantalin Luonnonmaalle, mehän ei meinaan sokrusta olla.

Mister K valmistautui luonnetestiin viettämällä perjantai-iltaa hulvattomissa merkeissä Naantalin Luonnonmaalla. Seuralaisiakin nähtiin herralla useita mm. Miss J jota ei kyllä välillä hetkauttanutkaan herra seura jos tarjolla oli mm. kanalintua tai ihan mitä vaan rapsausta metsän puolelta;)

Kuvia ei ole valitettavasti koska kuvaajat viettivät aikansa...hm... sisällä ja peurajahdissa.

Kanttarelli oli illan sana, ainakin meillä sitä tarjoiltiin illalla ruisleivällä, viinin kera. Paskapussit kunniaan!

Jade sai mukavan raukean illan vaikka ensin katsoikin kieroon "et meinaaks mamsku oikeesti tässä sateessa ulkoiluttaa mua"?

Kiitos seurasta Kimbe & Ellu

Joillain alkoi sitten aksasta kesäloma.

MM-karsinnat jäivät Teamiltä yhteen päivään mutta sehän ei meitä harmita, miksi harmittaisikaan..?

Tuollaisiin kisoihin pääseminen on jo niin etuoikeutettu asia että siitä ollaan oltu ihan "polleana".

Eka rata oli alulta ihan ok, esteelle numero 8 asti jossa Nipa valkkasi putken;) Minnekäs sitä putkihullu koira muualle menisikään?

Toka rata oli mieletön, tässä sai kliseet "ohjaa, älä oleta" sekä "loppuun asti" kyytiä. Toiseksi viimeinen este, pussi, pussilta vinossa maaliin on hyppy ja vaikka Mikkelsson yritti niin huomasi että nyt ei menty loppuun asti ja otettu myös sitä vimppaa estettä. Melkein nolla rata päättyi hyllytykseen, ainoa mistä olin vihainen oli se että koira olisi ansainnut hypyn uusinnan, ja se siitä sitten. Sillä nollatuloksellahan olisi päässyt jatkoon sunnuntaille mutta kuka näitä nyt laskee...........hihihi.

Agilityssä kaikki on aina pienestä kiinni ja tänä viikonloppuna minäkin sain huomata että vaikka olisi kuinka "kuumaa" nimeä niin se ei takaa yhtään mitään, ei todellakaan.

Nipperi on 3,5 vuotias agiparson, sillä on edessään vielä vaikka mitä. Hienoa oli että se pääsi ohjaajansa kanssa tämän tason kisoihin, siitä heille täydet pisteet.

Ainaskin ohjaaja sai eilen palkkansa, osittain;) Ja tiedoksi vielä Manseen, mä vingutin ihan omaa korttiani joka veloittaa mun ihan omaa tiliä

Kisoissa nähtiin mahtavia suorituksia, yleisö eli mukana sunnuntaina mielestäni paljon paremmin kuin lauantaina. Kisatyöt tuli tehtyä ja se tuntuu kropassa mutta onneksi voi palkkatyössä ottaa vähän iisimmin.

Nipa aloitti nyt aksasta kesäloman ja Team miettii seuraavia tavoitteitaan. Jospa ensi vuonna SM-kisat sitten olisivat yhtenä, tänä vuonna kun ne jätettiin väliiin vaikka nollat olikin kasassa.

Ihan miten vaan, kisa auto on tuunattu;) Sen verran mukava paikka että voisin siellä itsekin kölliä kaiken mahdollisen vapaa-ajan.

Itse kisapari huilii, pientä trimmiä vielä luvassa molemmille mutta muuten on TOTAALINEN CHILLAUS

Ja hei, älkää vetäkö hernettä nenään jos Team Nipael ei ole kauhean seukkis intoinen.... ihan syystäkin. Kisat on kisat ja mennään sillä mitä on mutta sen verran jätetään omaan keskittymiseen sitä rauhaa että välttämättä se normi jutustelu ei ehkä tapahdu.

* vältä huonot fibat

* olet kisoissa vain itsesi ja koirasi tähden

* toiset unelmoivat, toiset tekevät

* Focus ja focus, keskittyminen on kaiken A & O

* Älä murehdi äläkä ressaa, kisan lumo perustuu siihen ettei tulosta voi tietää etukäteen

* Voit vain tehdä parhaasi

* Tärkeintä on millainen olet koirasi silmissä, ole sille mahdollisimman hyvä ja reilu ohjaaja

* Sinä itse olet vastuussa ohjauskuviosta, se on sinun ratasi

* Te olette koiran kanssa pari, OHJAA, ÄLÄ OLETA!!!

"Sopivalla raivolla, koiraasi luottaen, pitämättä kuitenkaan mitään itsestään selvyytenä"

Kiitos kaikille tsempanneille, myös J:lle osasta näitä ohjeita. Nyt me unohdetaan muut ja eletään tämä ilta, huominen tuo tullessaan sen minkä tuo.

Saaristo hiljenee Team Nipaelin kanssa........